Hyvä esitys pysyy asiassa, säilyttää punaisen langan ja sopii esityskontekstiin. Mielestäni jälkimmäinen ominaisuus, eli konteksti, on kaikkein tärkein. Konteksti määrää, millaista sisältöä esitykseltä odotetaan. Ilman, että tietää kontekstia, on mahdoton tietää etukäteen tekeekö esitys vaikutusta yleisöön vai ei. Kontekstin tiedostaminen ei tarkoita, että pitäisi tehdä juuri sellainen esitys, mitä yleisö luultavasti odottaa. Jos esitys laaditaan juurikin päinvastaiseksi, kuin mitä odotetaan, vaikutus voi olla moninkertainen ja sanoman läpimeno helpottuu. Ihminen huomioi yleensä paremmin sitä, mitä ei ole tottunut näkemään kuin sitä, mihin on jo kerennyt rutinoitumaan. Informaatiointensiivisissä esityksissä on hyvä pitää mielessä se, että yleisö pääsee sisältöön kiinni ilman, että tarvitsee miettiä esityksen muotoseikkoihin.
Hyvä Powerpoint-esitys sisältää yleensä vain vähän tekstiä. 30 pisteen fonttikoko ja pari kolme lausetta per kalvo on aika hyvä nyrkkisääntö, kun lähdetään tekemään esitystä, joka on tarkoitus esittää esimerkiksi puheen säestyksellä. Kalvolla ei esitetä muuta, kuin esityksen pääkohdat, jotta yleisön tarkkaavaisuus säilyy puhujassa. Myöskin efektit ja epäselvät layoutit ovat huomionarvoisia. Jos esityksen jokainen kalvo vaihtuu eri tavalla pyörimällä, kieppumalla, räjähtämällä, pikselöitymällä, viuhahtamalla tai suihahtamalla on varmaa, että esityksen seuraajalla on pallo hukassa muutaman kalvon jälkeen. Myöskin jos katsoja joutuu etsimään jokaista tiedonmurusta 16,900,000-värisestä epäharmonisesta, satunnaisesti asetellusta sateenkaarikalvosta, voi buranajonossa olla ruuhkaa.